Kaasu on hyvä renki, mutta huono isäntä

Frej Granlund

Olen vuosikausia kokannut niin veneessä kuin mökillä kuin kotonakin; se on hauskaa hommaa vaikka vaimon laittaman ruoan syöminen onkin nautinnollisempaa. Mutta eihän me miehet ihan kaikessa voida olla kingejä. Noina vuosina olen tutustunut niin sähkölieden että kaasulieden tekniikkaan ja täytyy sanoa etten yhtään hämmästele sitä että ammattikokit ovat vannoutuneita kaasun kannattajia.

Kun panet pannun tai kattilan kaasuliedelle, haluamasi kuumuus on siinä pelkällä napin väännöllä välittömästi käytettävissä tarvitsemallasi teholla. Vielä tärkeämpää on se, että kun pannun tai kattilan sisältö näyttää valmiilta, ei tarvitse etsiä tyhjää paikkaa mihin sen asettaisi ettei palaisi pohjaan tai kiehuisi yli. Kaasun tulon kun katkaisee niin asia on sillä sekunnilla selvä.

Tämä artikkeli on tarkoitettu niille, joilla on aikomus hankkia kaasuliesi, mutta myös heille, joilla olemassaoleva laitteisto on turvalllisuussyistä tarkastettava.

Aloitetaan alusta

Kaasulaittteisto käsittää kolme komponenttia: pullo, josta kaasu syötetään putkistoon, itse putkisto, jossa on määrätyissä paikoissa sulkuventtiilit ja itse käyttölaitteisto, mikä useimmiten on liesi, mutta voi olla myös esimerkiksi vedenlämmitin tai jääkaappi. Tässä tapauksessa keskitytään veneen kaasulieden tarvitsemiin rakenteisiin. Niille muille pätevät samat säännöt.

Aloitetaan kaasupullosta: sille on löydettävä sellainen paikka, josta ei ole minkäänlaista yhteyttä veneen muihin osastoihin. Veneen rakentajat varaavat tällaisen täysin eristetyn tilan yleensä sitloodasta tai ankkuriboksista. Tilan korkeus on oltava riittävä pystyssä olevalle kaasupullolle jonka päällä on ns paineensäädin, lisäksi on tästä tilasta oltava alimmassa kohdassa oleva hengistysreikä veneen ulkopuolelle. Tarkoitus on, että jos pullo jostain (harvinaisesta) syystä sattuisi vuotamaan, ilmaa raskaampi kaasu pääsee hengistysreiän kautta valumaan mereen. Tämä hengitysreiän puhtaus ja se, ettei tilassa säilytetä mitään sellaista, mikä sen voisi tukkia, on ensimmäinen turvallisuuden takia tärkeä tarkistuspaikka.

Kaasupulloja on monenlaisia ja useita kokoja. Nykyiset komposiittipullot ovat ruostumattomia, meriveden kestäviä ja kevyitä kantaa maihin uudelleen täytettäviksi tai vaihdettaviksi täyteen.

Valitettavasti ne eivät korkeutensa vuoksi sovi monenkaan veneen tilaan. Jos tila on niin matala, että vain pienimmät pullot mahtuvat, on syytä pitää kahta pulloa, ettei nälkä pääse yllättämään. Tai sitten ison ”pääpullon” lisäksi pieni pullo varapulloksi.

Veneissä ei muuten saa olla enemmän kuin 25 kg nestekaasua ! Ota huomioon, että muissa maissa paineensäätimen muoto ja liitostyypit poikkeavat usein meidän kotimaisista.

Puhutaan sitten siitä tärkeimmästä, itse putkistosta. Aloita siitä, että mittaat miten pitkä kaasuputken tulee olla yltääkseen pullon säilytyspaikasta käyttölaitteestoon, tässä esimerkissä siis ankkuriboksista lieden takaosaan asti. Putki on vietävä ankkuriboksista lieden kylkeen vaikkapa siten, että se kulkee laipioitten läpi (tästä vielä puhutaan) etukajuutan kirjahyllyn tasolla WC:n läpi pentteriin. Turvallisuussyistä on putki ensinnäkin oltava mieluiten korkealla, jotta se ei milloinkaan joudu esim. hyllyihin pantujen terävien tai raskaiden esineiden kanssa kosketukseen. Putki on kiinnitettävä
siten, ettei se ”roiku” missään jolloin siihen voisi tarttua vieraita esineitä. Siellä missä se kulkee näkyvissä, on syytä kiinnittää sen seinän ja katon rajamailla noin 10 cm välein. Huom! Putki on kuparia, joten älä kiinnitykseen käytä aineita. jotka reagoivat kuparin kanssa. Aina kun putki tapaa laipion, on tehtävä laipioon sopivan kokoinen reikä, johon sopii läpivienti, koska kupariputkia saa viedä vain tällaisen läpiviennin kautta, jotta itse kupariputki ei joudu kosketukseen laipion kanssa. Läpivientiputken on tietenkin oltava tukevaa materiaalia eikä saa reagoida kuparin kanssa. Sen tarkoitus on suojella kupariputkea, esim. värinän aiheuttamasta kulutuksesta. Läpiviennin ei tarvitse yltää kummaltakaan puolelta laipiota kuin muutaman senttimetrin. Pääasia on, että kupariputki lepää sen sisällä vapaasti eikä tarvitse liikkua veneessä esiintyvien värinöitten mukana.

Kun olemme vieneet kupariputken viimeiseen laipioon asti, kytketään putki ennen viimeistä laipiota sulkuun, jolla voidaan sulkea kaasun tulo siihen paikkaan.

*) Sen laipion (läpiviennin) jälkeen kaasu viedään kumiletkulla liedelle asti. Yleensä liedet roikkuvat kiinnityksissään (kardaanissa) siten, että niiden pinta veneen poikkisuunnassa pysyy merenkäynnistä huolimatta lähes vaakatasossa; veneen pituussuunnan liike on pienempi eikä siinä suunnassa ole yleensä kardaaniripustusta. Hyvä, olemme nyt viimeisessä läpiviennissä tulleet lähelle tilaan, jossa liesi sijaitsee.

Siinä kohdassa kupariputkeen asennetaan välikappale, johon jatkoksi saadaan kiinnitettyä kumiletku putkiklemmarilla., Nyt ei sovi kiinnittää kumiletkua lyhyintä tietä lieteen, vaan tehdään letkuun riittävän väljä ”lenkki”, millä letku pääsee melko vapaasti seuraamaan lieden kardaaniripustuksen liikkeitä.

Tässä on tärkeätä taivuttaa ”lenkki” siten, ettei letku koskaan joutuisi kosketukseen lieden taka/alareunan kanssa, koska useimmissa malleissa tämä takareuna valitettavasti on veitsenterävä ja hinkatessaan letkua (silloin kun liesi keinuu kardaaniripustuksessaan) saattaa kuluttaa sitä vuotamisasteeseen saakka.

Tässä kohdassa hyvä neuvo: pidä kardaanin salpa kiinni kun et liettä käytä. Kun lieden kyljessä oleva salpa on lukittu se estää lieden turhan liikkumisen, muuten se voi esim. jo satamissa ollessa keinua tuhansia kertoja yhden yön aikana ja kuluttaa, jos ei ”lenkki” estä kumiletkua koskettamasta lieden takareunaa, kumiletkun vuodolle asti.

Hyvä, olemme siis ostaneet mittauksen perusteella yhtenäistä kupariputkea sopivan määrän sekä hieman lisääkin, koska tiedämme, että tavaraa saa metritavarana. Lisäksi olemme hankkineet tarvittavat määrät kumiletkua, yksi pituus ”ankkuriboksiin” ja toinen mokoma lieden tilaa varten. (Sen kumiputken pituus ei saa ylittää 1,2 m ja sen sisähalkaisijan on oltava 10 mm.)

Kun kupariputki on yhtenäinen koko matkallaan, mahdollisia vuotokohtia on ankkuriboksista laskien: siinä, missä kaasupullosta tuleva kumiletku kiinnitetään ensimmäiseeen läpivientiin. On syytä, että ensimmäinen läpivienti on tukeva jotta putkipuristin voi vetää tiukalle. Käytä ruostumattomia puristimia, muuten olet meriolosuhteissa kohta pulassa!

Seuraava mahdollinen vuotokohta on siinä, missä kupariputki tapaa pentterissä viimeisen läpiviennin. Kolmas paikka on läpiviennin lieden puoli, jossa kumiletkun ruostumaton puristin voi vuotaa. Sen jälkeen tulee taas kumiletku (kork. 1,2 m pitkä ja sisähalkaisija 10 mm) minkä puristinkiinnitykset myös lieden puolella saattavat vuotaa.

Nyt olemmekin päässeet itse käyttölaitteen, eli lieden kimppuun. Tietenkin sen viimeisen kumiletkun kiinnitys lieteen tulee senkin olla ruostumattomasta teräksestä. Suomessa sallitaan vain sellaisten kaasuliesien käyttö joissa on ns. liekinvarmistin. Liekinvarmistin toimii siten, että kun sytytämme esim. yhden liekin joko tulitikulla tai sytyttimellä, pidämme sen liekin ”nappulan” näyttämään jotain enemmän kuin nolla ja pidämme sen jonkin aikaa sisäänpainettuna jotta liekinvarmistin lämpenee riittävästi. Mikäli emme paina säädintä (nappulaa) lainkaan, vaan väännämme sen vaikka täydelle, liekin ei pidä syttyä ! Vain kun liekki on palanut (meidän painaessa säädintä koko ajan) riittävän kauan liekinvarmistin on lämmennyt riittävästi niin ettei se enää estä kaasun virtausta ja pääsemme keittämään ihanaa ruokaa!

Jos kattoluukusta tullut tuulenpuuska sattuisi sammuttamaan liekin, kaasua saattaa päästä polttimoon mutta koska liekinvarmistin kohta jäähtyy itsestään kaasun tulo tyrehtyy automaattisesti.

Kaasulaitteita ei saa käyttää ennenkuin ne on tarkastettu!

Jos olet itse esim. ylläolevia ohjeita seuraamalla asentanut laitteiston, älä missään nimessä edes koekäytä sitä ennenkuin olet tarkastuttanut sen kaasutarkastajalla. Tarkastuksen jälkeen, virheettömästi tehdylle ja kokoonpannulle järjestelmälle annetaan todistus joka normaalitapauksissa veneissä on uusittava noin neljän vuoden välein. Tähän aikaan vaikuttavat ne seikat, joiden perusteella voidaan arvioida miten suurella rasituksella laitteisto tulee olemaan. Esim. matkailuvaunujen laitteistot on tarkastettava ja hyväksyttävä vuosittain; veneissä laitteet ovat paremmassa suojassa kuin maantiekäytössä. Markkinoilla on saatavissa kaasuvuodon ilmaisimia. Sellainen on asennettava veneessä matalaan paikkaan (pilssissä) jonne ilmaa raskaampana, karkuteillä oleva nestekaasu kerääntyy.

Niin kuin vanhemmat HSK:n jäsenet tietävät, olen aikanaan suorittanut kaasutarkastukseen tarvittavan tutkinnon ja suorittanut tarkastuksia aina vuoteen 2007. Terveydellisistä syistä kirurgit kielsivät minua hyppimästä veneestä veneeseen mutta siitä on nyt onneksi kulunut säädetty aika ja olen vuonna 2009 jälleen ”hyppyvalmis”, (kunhan joku pitää köydet riittävän kireällä). Uusille tulokkaille vielä selvitykseksi, että tarkastukseni tarkoitus on tuottaa todistuksen, mikä todistaa turvallisuuden ja kelpaa vakuutuslaitoksille jne., korjauksia tai muutoksia en suorita mutta voin suositella luotettavia tämän alan liikkeitä.

Maaliskuun viimeisestä viikosta lähtien olen tavattavissa puh 040 543 3636. Kaasutarkastuksia voi suorittaa ennen vesillelaskuakin.

Kaasutarkastuksessa käydään läpi silmämääräisesti rakenteet, kumiletkujen joustavuus kokeillaan käsituntumalla ja letkua ”taittamalla”, tärkein on kuitenkin koko systeemin tiiviyden toteaminen pumppaamalla lievää ylipainetta. Käsipumppu liitetään kaasupullosta tulevaan kumiletkuun siten, että käyttölaitteen (esim. lieden) kaikki säätimet avataan ”täysille”, jolloin mahdollinen vuoto näkyy helposti paineen vähenemisenä. Lieden liekinvarmistimet eivät myöskään saa päästää (kylminä) kaasua läpi. Kokeen lopussa ”painetaan” joku lieden säätimistä, jolloin paine laskee niinkuin sen pitääkin. Tällä toimella varmistetaan ettei tiiviys johdu vain siitä, että jossain on suljin jäänyt avaamatta.

Tulipalon sattuessa lieden alueella (rasvapalot yleisimmät), sammutetaan ne mieluiten sammutuspeitteellä, minkä säilytyspaikka olkoon pentterissä mutta sen verran kaukana liedestä että sen uskaltaa ja voi ottaa sieltä. Seuraavaksi katkaistaan siitä ennen viimeistä laipiota olevasta sulusta kaasun tulo, koska lieden takana oleva kumiletku vahingoittuu herkästi emmekä halua että sammutuspeitteen alle tukahdettu palo saisi uutta pontta sinne vuotavasta kaasusta.