Optareiden kilparyhmä kävi hiomassa taitojaan Göteborgissa, Ruotsissa.
Ajatus reissusta sai alkunsa keväällä kun kävimme Ruotsissa kisamatkalla Stenungsundissa, silloin olin Ruotsin valmentajan kanssa samassa veneessä koko kilpailun ajan. Muutenkin kaveri oli minulle tuttu jo vuodelta 2010 Puolan EM-kilpailuista, joissa jaoimme valmennusveneen. Tänä keväänä juolahti mieleeni, että näiden ruotsalaisten kanssa pitää päästä tekemään enemmänkin yhteistyötä, koska kyseisellä seuralla oli kaikki palikat kohdallaan. RÖSS pursiseurana ei ole järin suuri, tai oikeastaan se on todella pieni, mutta silti heiltä löytyy Ruotsin suurin tai toiseksi suurin optimistifleetti. Tämän rakentamiseen ei ole näköjään tarvittu minkään näköisiä ylellisyyksiä. Kyseisellä seuralla ei nimittäin ole edes omaa rantaa, puhumattakaan mistään klubitalosta, tai suihkuista. Seuralla on käytössään ainoastaan vuokrattu hiekkakenttä merenrannalla. Siitä huolimatta viikolla 25 rannassa pyöri noin 70 optimistijolla purjehtijaa, eli vilinää riitti!
Oikeastaan Ruotsalaiset mahdollistivat meidän osallistumisemme viikon 25 leirille, nimittäin saimme heiltä käyttöön kumiveneen bensoineen 80 eurolla ja meidän optimisti pojat pääsivät jokainen yöpymään neljään eri Ruotsalaisperheeseen ja allekirjoittanut yöpyi Emil Malmströmin, eli RÖSS:n valmentajan luona. Kun rajan toisella puolella tultiin vastaan näinkin paljon, aloimme me kerätä omaa nippua kasaan, ja ryhdyimme suunnittelemaan, miten pystyisimme kustannustehokkaasti toteuttamaan matkan. Itse sain hommattua optaritrailerin lainaksi Turusta, entiseltä valmentajaltani Yki Jerkulta, ja tämän jälkeen vanhemmat hoitivat loput järjestelyt, joukkueenjohtaja Tom Storen johdolla. Ison vastuun matkajärjestelyistä otti Johanna Tapper, joka ajoi poikien kanssa autolla Göteborgiin traileri perässä. Itse lensin paikanpäälle suoraan Kroatiasta, jossa olin kilpailemassa isommilla veneillä. Johanna luovutti minulle pojat lentokentällä, jonka jälkeen hän palasi lentäen koti-Suomeen. Tämän jälkeen piti meidän erikokoisten poikien selvitä keskenään reissussa, ja mehän selvittiin!
Ainut vastoinkäymisemme oli, että Pietari Airakorpi aloitti maajoukkue komennuksen jo viikolla 25 ja joutui jättämään Ruotsin harjoitusleirin väliin, mutta tämä nyt oli vain positiivinen ongelma. Airakorpi oli aikaisemmin keväällä lunastanut itselleen MM-kisalipun ollen karsinnoissa toinen, ja näin hän lähtee ensimmäistä kertaa testaamaan taitojaan maailmanmestaruuskilpailuihin. Muut kilparyhmän pojat olivat karkeloissa mukana, Stenius Tommi, Store Filip, Tapper Aleksi ja Wayers Jon. Vaikka olimme harjoitelleet todella kovaa koko kevätkauden, ei motivaatiota tarvinnut poikien etsiä, kun pääsimme harjoittelemaan uuteen ympäristöön. Ja jokaisella oli varmasti vielä takaraivossa HSS:n toisen rankingosakilpailun vaikeudet. Valitettavasti HSS:n kilpailussa näkyi meidän kova harjoittelutahti, joka johti loppujen lopuksi ajoherkkyyden menettämiseen ja purjehduksesta tuli näin väritöntä. Tämä puolestaan kostautui viime kädessä yliyrittämisenä, jokaisella riitti virtaa ja näytön haluja valmentajaa myöten.
Ruotsissa harjoittelimme lähes kolme päivää yhdessä RÖSS:n kilparyhmän kanssa, jossa treenaa 18 purjehtijaa ja kaksi valmentajaa. Heidän kilparyhmästään on kaksi purjehtijaa ja yksi valmentaja lähdössä kesällä edustamaan Ruotsia MM-kisoihin, eli tasoa riitti. Jos siellä synkässä HSS:n kilpailussa HSK:n kilpateam oli täysin ”purjeissa”, niin Ruotsissa olimme vahvassa myötätuulessa! Sai nimittäin Ruotsin tytöt ja pojat ihmetellä kerta toisensa jälkeen kun FIN-tunnuksella varustetut purjeet valtasivat kärkisijat, eri harjoitteissa. Oli jälleen positiivista nähdä, että kun teemme oikeita asioita, oikea-aikaisesti, me pystymme menestymään vesillä keitä vastaan tahansa. Saimme myös paikallisilta sen verran kiitosta tasostamme, että he ovat halukkaita harjoittelemaan meidän kanssamme keväällä 2013 Italian Garda-järvellä sekä ovat myös halukkaita tulemaan vastavierailulle Suomeen kesällä 2013.
Paluumatkan aloitimme keskiviikkona 20.06, noin puolilta päivin. Autossa oli tunnelma katossa, kun pojat huomasivat itsekin, etteivät ne naapurin purjehtijat niin kaukana ole, jos edes enää edellä ovatkaan. Okei, fakta on se, että töitä pitää tehdä vielä paljon, mutta kun pystyy pitämään ajatukset oikeissa asioissa, kaikki on mahdollista. Tästä optaripurjehtijamme voivatkin jatkaa levollisin mielin kohti heinäkuisia maajoukkuetehtäviä, jonka jälkeen oven takana odottaa SM-kilpailut ESF:llä.
Ennen kuin kevätseason on taputeltu kasaan, harjoittelee kilparyhmä HSK:lla vielä tämän viikon keskiviikkoon asti. Sen jälkeen purjehtijat ovat ansainneet pienen levähdystauon seuraharjoittelusta.
Näistä tunnelmista jatkamme jälleen heinäkuun lopulla, nyt toivotan kaikille hauskaa kesää sekä pitkiä surffeja!
Terv. HSK:n opti kilparyhmän valmentaja Vili Kaijansinkko, från Willmanstrand