Seuraavassa Uhurun Heikki Vesalaisen kisaraportti HSK:n kölivenemestaruuksista 10.9.2015.
Vuoden viimeinen Blue Peter Race ja samalla HSK:n kölivenemestaruus purjehdittiin kauniissa säässä 10.9. Emme Uhurulla (First 31.7) olleet osallistuneet kauden muihin torstaikisoihin, mutta allekirjoittaneen – eli kipparin – saatua edellisviikolla noottia aiheesta kilpailupäällikkö Eva Lindgreniltä, päätimme lähteä mukaan viimeiseen kisaan.
Uhurulla olemme koko kesän treenanneet ahkerasti osallistuen mm. keskiviikkoisin järjestettävään Twilight Racing -sarjaa, sekä kiertämällä First 31.7 -rankingkisoja. Tällä kertaa täydestä seitsemän hengen tiimistämme oli mukana kuusi: keulassa Jannika Vesalainen, mastolla Antti Raininko, pianolla Aku Moilanen, trimmaaja Joran Hasenson, allekirjoittanut stuuran skuutissa ja taktikkona, sekä pinnassa Antti Vesalainen. Rannalle oli jäänyt muiden kiireiden vuoksi taktikko ja floater Tuomas Kantonen.
Bella, Low ja Elysia (Photo Tea Huttunen)
Torstain kisaan lähdimme hyvällä fiiliksellä ja intoa puhkuen. Ennen lähtöä vaikutti vielä siltä, että keli olisi kevyt ja niinpä lähtölinjan lipun päässä olikin B-kilpi osoittamassa lyhintä mahdollista rataa. Todellisuudessa melko pian startin jälkeen tuuli nousi 6 m/s -tasolle tarjoten täydellistä purjehdusta aurinkoisessa säässä. Itse kisaan saimme hyvän startin ja pääsimme purjehtimaan sivuvastaiseen kohti Koirakaria täysin vapaissa tuulissa. Olimme jo ennen starttia katsoneet, että kisassa olisi mukana pahoja vastustajia ja niinpä jo ennen Melkkiä suuremmalla LYS-luvulla purjehtineet LOW (First 34.7) ja Nauti’n’Nolla (Arcone 340) pyyhälsivät ohi. Saimme kuitenkin pidettyä niin ikään teoriassa nopeamman Elysian (Elan 310) takanamme. Myös entisen First 31.7 -purjehtijan, Henrik Anderssonin kipparoima FunStar (Star) sai hyvän lähdön ja oli aivan kintereillämme.
Vapaista tuulista taistellessamme teimme hieman ”yläbanaania” ja päädyimme kiertämään LOW:n ja Nauti’n’Nollan kanssa paitsi merkkinä olleen Koirakarin itäjääpoijun, myös itse Koirakarin sen länsipuolelta. Elysia ja kisaan mukaan noussut Bella (First 31.7) ajoivat suoremman reitin suoraan Koirakarin itäpuolelta merkille.
Koirakarin merkiltä alkanut seuraava osuus oli täysmyötäistä, joten alamäkipurjeet nousivat niillä, joilla sellainen oli. Spinnun nosto on aina jännittävä hetki kilpapurjehduksessa, sillä pallokkaalla on toisinaan oma tahto. Tiivis harjoittelu näkyi kuitenkin Uhurun keulan toiminnassa ja myötäpurje saatiin ilman ihmetyksiä lentoon heti merkillä. Aktiivisesta trimmaamisesta ja hyvästä 7 kn kyydistä huolimatta platlenssilla edessä menevä on aina haavoittuvassa asemassa takana tulevien voidessa häiritä menoa peittämällä tuulen. Näin kävi myös tällä kertaa; Elysian ja Bellan yhteisrintama lähestyi Uhurua koko alamäkimatkan ja saavutti sen lopulta alamerkkiä lähestyttäessä. Vielä, kun Uhurulla teimme parit epäonnistuneet jiipit, oli lopputulos alamerkillä se, että Elysialla oli sisäpaikka ja meidän oli tyytyminen ulkokaarteeseen.
Kuin korostaakseen epäonnistunutta puolustustamme, myös Bella pääsi puskemaan Elysian varjolla Uhurun sisäpuolelle. Onneksemme kuitenkin tilanne johti näiden kahden veneen keskinäiseen nostatteluun ja pääsimme kuin ihmeen kaupalla molemmista alakautta jälleen ohi ja aloittamaan kryssimme takaisin Koirakarille. Kryssillä onnistuimme yli odotusten ja pian olimme taas saaneet turvallisen etumatkan sekä Elysiaan, että Bellaan. Jatkoimme hyvää kryssiämme ja ainakin Uhurun kannelta näytti siltä, että pärjäsimme kryssillä hyvin jopa isompiin kilpakumppaneihimme nähden, eikä heidän kaulansa ollut venynyt Koirakarin kiertomerkille saavuttaessa pahasti.
Bella ja Elysia (Photo Tea Huttunen)
Koirakarilta käänsimme slöörille kohti kotisatamaa ja rupesimme pohtimaan spinaakkerin nostoa. Nauti’n’Nolla oli Koirakarilla purjehtinut vähän ylöspäin ja nostanut sitten spinnun ylös. Low purjehti suorempaa reittiä ilman pallokasta. Uhurulla päätimme seurata Low:n esimerkkiä ja lähdimme genoan voimin kohti maalia. Pidimme kuitenkin silmällä takaa tulleita genaakkerilla purjehtinutta Elysiaa, kuten myös sisarvenettämme Bellaa siltä varalta, että alamäkipurje näyttäisi sittenkin paremmalta valinnalta. Katselimme vähän aikaa Bellan yrityksiä saada pallopurje lentoon ja kun he lopulta siinä onnistuivat, nostimme omamme.
Uhuru matkalla mestaruuteen (Photo Tea Huttunen)
Maaliin saavuimme kolmantena ja rupesimme arvuuttelemaan LYS-sijoitustamme. Oliko vauhtimme ollut riittävä tasoitukset huomioiden? Piinaavan odotuksen jälkeen saimme vastauksen ja se oli myönteinen. Uhurun vauhti oli riittänyt voittamaan HSK:n kölivenemestaruuden. Kiitos kaikille kilpakumppaneille erittäin mukavasta kisasta!
Heikki Vesalainen
Uhuru
P.S. Koko Blue Peter -torstaipurjehdussarjan voittoon purjehti Rolf Sundbäckin Saarentähti (Hai 2000) ennen Mika Tolvasen Elysiaa ja Eeto Rouskun Aegiria. Koko sarjan tulokset löydät täältä.
Kuvat: Tea Huttunen